Valitettavasti niitä digitoimistoja nähtävästi tarvitaan vielä


Aamu alkoi tänään hyvin, kunnes luin Marmain uuden blogin ”Joko ne digitoimistot voisi lopettaa?”. Blogi lienee tarkoituksella provokatiivinen, mutta silti se on oiva osoitus, minkä takia mainostoimistot ovat tällä hetkellä melko sekaisin.

Itse olen samaa mieltä, että erillisiä digitoimistoja ei tarvita, tosin vähän eristä syystä. Blogin kirjoittaja Petteri Lillberg ja monet muut mainosalan ihmiset eivät vieläkään suostu myöntämään sitä, että digitaalisuus on nykypäivää. Media on viimeisen vuosikymmenen aikana pirstaloitunut erittäin paljon, enää ei riitä, että mainostat maikkarilla salkkareiden tauolla ja, että mainoksesi on Helsingin Sanomissa, vaan tarvitaan useita pienempiä medioita. Etenkin blogin rivien välistä on havaittavissa pientä pilkkaa digitoimistoja ja digitaalisuutta kohtaan. Osa on ihan osuvaa, mutta onko tosiaan niin, että mainostoimistot vieläkin luulevat, että heidän osaamisensa on kaiken kattavaa eikä muita tarvita? Konseptisuunnittelu on erittäin tärkeää, mutta niin kauan kun mainostoimistossa ei pystytä näkemään digitaalisuuden hyviä puolia saati, että talossa osataan luoda digitaalista sisältöä, tämän vuosikymmenen vaatimuksin, on ihmeteltävää tuo pilkan aihe. Ja jos ei ymmärretä digitaalisuutta ja Internet-maailmaa, niin miten ylipäätään pystytte suunnittelemaan kunnon konsepteja, jotka hyödyntävät myös uusien medioiden parhaita ominaisuuksia. Vai onko kuitenkin taustalla pelko, että oma osaaminen on jäänyt jo pahasti jälkeen ja muut tulee viemään omat työt?

Todellisuudessa sekä digitaalisia medioita että perinteisiä medioita tullaan tarvitsemaan kauan, eivätkä ne poissulje toinen toistaan. Sen sijaan, ne tukevat toinen toisiaan. Viestien pitäisi olla sekä perinteisissä medioissa että uusissa medioissa samoja ja tukea koko markkinointiviestinnän haluttua viestiä ja tavoitteita. Niin kauan kuitenkin, kun asetetaan uudet ja perinteiset mediat vastakkain, niin tämä on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Integroidun markkinointiviestinnän tutkija Don Schultzin mukaan  kuluttajat integroivat vastaanottamansa viestit mielessään alitajuisesti joka tapauksessa riippumatta siitä, integroiko yritys markkinointiviestintäänsä vai ei. Kuluttajat voivat myös tahattomasti yhdistää eri viestejä kokonaisuudeksi, jota mainostajat eivät osanneet kuvitellakaan ja näin ollen olla jopa haitallisia yrityksen viestinnän tavoitteiden kannalta. Integraatiota hänen mukaansa siis tapahtuu huolimatta siitä onko se suunniteltua vai ei. Ensisijainen kysymys onkin tällöin auttaako kuluttajan itsenäisesti muodostama viestinnän integroimisprosessi sanomien jakelua, vai estääkö se sitä.

Eli nykyinen tilanne on pahin kaikesta, tai etenkin sen johtaminen. Perinteiseen mediaan ja digitaalisiin medioihin käytetään erillisiä toimistoja, jotka eivät puhu keskenään mitenkään. Syntyy väittelyä, että mikä on kenenkin vastuu ja miksi suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi vain uudet mediat eikä perinteisiä ollenkaan. Lopputuloksena on sillisalaatti, josta ei välttämättä asiakkaalle jää yhtä yhtenäistä kuvaa halutusta viestistä. Eli viestintä ja mainonta ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Tuskin kukaan tätä haluaa?
Mutta niin kauan kun mainostoimistojen ihmisillä vallitsee vielä Petterin blogissa mainitut mielipiteet, niin tämä on todellisuutta. Ihmettelenkin, ovatko mainostoimistot täysin unohtaneet integroidun markkinointiviestinnän käsitteen ja miten se on elänyt vuosien aikana. Vai onko kaikki aika käytetty perinteisen median puolustamiseen ja toimiston oman facebook-sivun pystyttämiseen?

Terveisin
mielensäpahoittaja

Tunnisteet: , , , , ,

http://tapiotuomola.fi/fi/