Aamu alkoi tänään
hyvin, kunnes luin Marmain uuden blogin ”Joko ne digitoimistot voisi lopettaa?”. Blogi lienee
tarkoituksella provokatiivinen, mutta silti se on oiva osoitus, minkä
takia mainostoimistot ovat tällä hetkellä melko sekaisin.
Itse
olen samaa mieltä, että erillisiä digitoimistoja ei tarvita, tosin vähän eristä
syystä. Blogin kirjoittaja Petteri Lillberg ja monet muut mainosalan ihmiset
eivät vieläkään suostu myöntämään sitä, että digitaalisuus on nykypäivää. Media
on viimeisen vuosikymmenen aikana pirstaloitunut erittäin paljon, enää ei
riitä, että mainostat maikkarilla salkkareiden tauolla ja, että mainoksesi on
Helsingin Sanomissa, vaan tarvitaan useita pienempiä medioita. Etenkin blogin rivien välistä on havaittavissa pientä pilkkaa digitoimistoja ja digitaalisuutta kohtaan. Osa on ihan osuvaa, mutta onko tosiaan niin, että mainostoimistot vieläkin luulevat, että heidän osaamisensa on kaiken kattavaa eikä muita tarvita? Konseptisuunnittelu on erittäin tärkeää, mutta niin kauan kun mainostoimistossa ei pystytä näkemään digitaalisuuden hyviä puolia saati, että talossa osataan luoda digitaalista sisältöä, tämän vuosikymmenen vaatimuksin, on ihmeteltävää tuo pilkan aihe. Ja jos ei ymmärretä digitaalisuutta ja Internet-maailmaa, niin miten ylipäätään pystytte suunnittelemaan kunnon konsepteja, jotka hyödyntävät myös uusien medioiden parhaita ominaisuuksia. Vai onko kuitenkin taustalla pelko, että oma osaaminen on jäänyt jo pahasti jälkeen ja muut tulee viemään omat työt?
Todellisuudessa sekä digitaalisia medioita että perinteisiä medioita tullaan tarvitsemaan kauan,
eivätkä ne poissulje toinen toistaan. Sen sijaan, ne tukevat toinen toisiaan.
Viestien pitäisi olla sekä perinteisissä medioissa että uusissa medioissa
samoja ja tukea koko markkinointiviestinnän haluttua viestiä ja tavoitteita. Niin kauan
kuitenkin, kun asetetaan uudet ja perinteiset mediat vastakkain, niin tämä on
erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Integroidun
markkinointiviestinnän tutkija Don Schultzin mukaan kuluttajat
integroivat vastaanottamansa viestit mielessään alitajuisesti joka tapauksessa
riippumatta siitä, integroiko yritys markkinointiviestintäänsä vai ei.
Kuluttajat voivat myös tahattomasti yhdistää eri viestejä kokonaisuudeksi, jota
mainostajat eivät osanneet kuvitellakaan ja näin ollen olla jopa haitallisia
yrityksen viestinnän tavoitteiden kannalta. Integraatiota hänen mukaansa siis
tapahtuu huolimatta siitä onko se suunniteltua vai ei. Ensisijainen kysymys
onkin tällöin auttaako kuluttajan itsenäisesti muodostama viestinnän
integroimisprosessi sanomien jakelua, vai estääkö se sitä.
Eli nykyinen tilanne on pahin kaikesta, tai etenkin sen johtaminen.
Perinteiseen mediaan ja digitaalisiin medioihin käytetään erillisiä toimistoja,
jotka eivät puhu keskenään mitenkään. Syntyy väittelyä, että mikä on kenenkin
vastuu ja miksi suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi vain uudet mediat
eikä perinteisiä ollenkaan. Lopputuloksena on sillisalaatti, josta ei
välttämättä asiakkaalle jää yhtä yhtenäistä kuvaa halutusta viestistä. Eli
viestintä ja mainonta ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Tuskin kukaan
tätä haluaa?
Mutta niin kauan kun mainostoimistojen ihmisillä vallitsee
vielä Petterin blogissa mainitut mielipiteet, niin tämä on todellisuutta. Ihmettelenkin, ovatko mainostoimistot täysin unohtaneet integroidun markkinointiviestinnän käsitteen ja miten se on elänyt vuosien aikana. Vai onko kaikki aika käytetty perinteisen median puolustamiseen ja toimiston oman facebook-sivun pystyttämiseen?
Terveisin
mielensäpahoittaja
Tunnisteet: blogi, digi vs perinteinen, IMC, integroitu markkinointiviestintä, markkinointi, marmai